Peruskoulun viimeinen viikko

Heipsun!
Ei ookkaan taas tullu hetkeen avauduttua täällä mutta nyt oon back in business. Tällä kertaa mä aattelin kertoo mun viikosta joka oli muuten mun viimenen peruskoulussa. Nyt on siis oppivelvollisuus takanapäin ja syksyllä edessä ainakin kolmen vuoden mittanen lukiotaival. Mut nyt tän viikon puuhailuihin ja fiiliksiin.

Maanantai

Maanantai oli suhteellisen rento päivä. Aamun viestinnäntunnit saatiin pitää vapaata ja sit kun tultiin klo. 10 kouluun niin suunnattiinki meiän ihanien 7-luokkalaisten hulivilien kanssa parin tunnin piknikille puistoon ja siitä kotiin. Maanantaina myös alko se fiilistely et pian tää kaikki loppuu. Viimenen Maanantai täällä, viimenen tukaritunti*...
*tukari=tukioppilas

Tiistai

Tiistaina meillä oli ysientanssien harjotukset ja valinnaisen musiikinryhmän minimusikaalin esitys joka ei ehkä menny ihan putkeen. Lisäks sain päänsäryn spottivaloista ja hylättiin meidän brunssiesitysidea. Ei mikään huippupäivä siis, mutta ei se mun menoo haitannu.

Keskiviikko

Keskiviikko oli päivä täynnä tanssimista. Meillä oli ysiluokkalaisten päättötanssit jotka meni ainakin mun osalta ihan hyvin. Melkein kaikki näytti tosi kauniilta ja komeilta ja oli kaikinpuolin mukava päivä. Vaikka ysientanssit onki vähän turha juttu niin onhan se aina yks muisto lisää.

Minä tanssipäivänä

Paraskaveri<3

Torstai

Torstaina meillä oli ysienpäivä eli ysiluokkalaiset sai pukeutua hauskoihin asuihin, keskusradiosta tuli ysien pitämää ohjelmaa ja tanssittiin letkajenkkaa koko koulun päästä päähän. Ite olin pukeutunut hammaskeijuks. Oli taas hauska päivä mutta meno oli jotenki paljon rauhallisempi kun aiempina vuosina eikä kenenkään auto, mauto, mopo tai mikään muukaan tainnu päätyä kelmutetuks.

Nää kuvat löytyy myös Instagramista: @laurapartane

Perjantai

Perjantaina seiskat ja kasit oli luokaretkellä ja me ysiluokkalaiset lähdettiin juhlalounaalle Rustoholliin. Myöhästyin aamulla noin tunnilla kevätjuhlaharjotuksesta mutta onneks ehdin kuitenkin mukaan lounaalle. Ruoka oli ihan hyvää mutta parasta oli kuitenkin viettää aikaa vielä viimeisiä hetkiä luokkalaisten ja kavereiden kanssa. 

En viitti lisätä paljoo kuvia koska en
tiedä ketkä haluaa esiintyä täällä,
siks kaikki kuvat onkin joitain jo IG:ssä
julkaistuja otoksia

Lauantai

Viimein koitti se päivä jota oli ootettu, jotkut innolla, jotkut kauhulla, jotkut haikein fiiliksin. Kevätjuhla. En edes myöhästynyt:,D Fiilikset kevätjuhlan alussa oli hassut, taisin jopa sanoo jollekkin että "Musta ei kyllä tunnu yhtään siltä, että nyt tää loppuu." Kevätjuhlan alkuosuus meni multa jopa vähän ohi koska en tienny mitä ajatella. Pian me oltais kaikki virallisesti suoritettu oppivelvollisuus. Sitten alettiin luetella stipendien saajia ja kyllähän se munkin nimi sieltä sitten tuli. "Näkyvä toiminta koulun hyväksi 9. lk" Stipendien jälkeen rehtori sano vielä muutaman sanasen ja sitten alko todistusten jako. Selvisin lavalle ja pois kompastumatta pitkässä mekossa ja koroissani, saavutus sinänsä. Todistus oli parempi kun uskalsin toivookkaan ja sen varmaan pysty näkemään naamasta. Olin ennen kevätjuhlaa jo sanonut, että "mä varmaan itken viimestään kun Pelli alkaa puhuu" ja niinhän siinä kävikin. Meidän musiikinopettaja, yks niistä kivoimmista piti opettajan puheen ja siinä vaiheessa alko kongretisoitumaan ajatus että muutamien minuuttien päästä me poistutaan tästä talosta eikä enää palata tänne opiskelemaan. Kaikki ne ihmiset joita yhdeksän vuoden aikana on ehtiny kerääntyä ympärille, kaikki opettajat joiden juttuja on enemmän tai vähemmän kyllästyneenä kuunneltu kolmen vuoden ajan ja kaikki yläasterutiinit joihin just oli ehtiny tottua ei ookkaan enää syksyllä siinä. Meiän luokka oli just kivasti ehtiny tiivistyä enemmän yhdeks porukaks ja ysiluokan aikana oli muutenki ehtiny lähentyä enemmän monien ihmisten kanssa ja nyt se kaikki on ohi, vaikka tottakai varmasti monen kanssa pidetään edelleen yhteyttä ja ystävyyssuhteita varmasti jatkuu vielä ihan aikuisiälle asti. Samalla fiilis on helpottunu ja onnellinen. Vaihtelu virkistää, syksyllä on edessä taas hyppy uuteen tuntemattomaan ja kun tää ovi sulkeutuu niin samalla aukee monta uutta. Edessä on huippu kesä ja me ollaan vapaita tekemään melkeinpä mitä vaan. Itkin osittain onnellisuudesta ja helpotuksesta, osittain haikeudesta ja osittain vaan siks että näin jonkun muun itkevän. Sain itteni kuitenkin lopulta kerättyä ja napsittiin paljon kuvia luokan ja kavereiden kanssa, kierrettiin ympäri koulun pihaa halailen kaikkia vastaantulijoita ja lopulta jätettiin koulun piha taakse hymyssäsuin.

Myöhemmin kun olin käyny perheeni kanssa lounaalla mentiin Kaverin luo pienellä tyttöporukalla juhlimaan koulujen loppumista ja kesälomaa, syötiin, käytiin ulkona ja parannettiin maailmaa. Koko viikonloppu oli tosi mukava vaikken vieläkään ihan oo sulattanut ajatusta siitä että syksyllä mä oon sitten lukiolainen. En ehkää tajua sitä ennen kun vasta elokuussa kun seison bussipysäkillä odottamassa bussia kohti lukiota. Tän kirjotuksen voisin päättää samoihin sanoihin jotka sanoin yhelle ystävälleni Whatsapissa aiemmin tänään. "Nyt kun miettii niin ollaan ehkä parhaassa vaiheessa elämää ku tulevaisuus on vielä auki ja voidaan tehdä melkein mitä vaan. Meil on jo paljon tietoo ja taitoo päässä ja pärjätään jo osittain omillaan mut kuitenkin on vielä vanhemmat turvana eikä meiän tarvi huolehtia vuokrista, laskuista, auton katsastuksista ja muista aikuistenmaailman asioista."

Kiitos kaikille näistä vuosista ja tsemppiä jatkoon♥

♥: Laura