Laura's suitcase

Ghana on ollu jo tähän mennessä melkonen kokemus. Elämä täällä on noin niinku pohjimmiltaan tosi hyvää ja kivaa, mut samaan aikaan elo on aikamoista vuoristorataa. Tässä maassa ihanaa on kuinka pienestä ihmiset on onnellisia ja yleinen fiilis on aina tosi positiivinen. Kuitenkin samalla tulee päiviä jollon usko meinaa vähä loppua. Meille on ollu vaikeinta kohdata koulumaailmassa valtasuhteiden vahvuus. Myös turhauttavaa on ettei olla vieläkää oikein päästy niihin oikeisiin töihin joita varten tultiin. Toki siihenkin on syy. Pyydettiin saada rauhassa tarkkailla ja meidän toive otettii tosi hyvin vastaan. Just kun oltais päästy ehkä tekeen ja ettii omaa paikkaa nii mun kämppis Inka sairastu ja niinpä vietettiin muutama päivä sairaalassa, joka kyl oli tosi kiva ja palvelu oli hyvää. Onnenhetkiä koettiin kun yks sunnuntai päästiin Accra Mall:iin seikkailemaan ja tuloksena kokattiin perunamuussi ja lihakastike. Maistu niin hyvältä tän riisi ja jamssiöverin keskellä. Mites se meidän ko

Hei! Heti alkuun pahoittelut että käytän ä:n sijasta a:ta. Kirjotan tata postausta internet"kahvilassa" missa on tietty brittinappaimisto ja kirjaimen yksittainen kopioiminen ois tosi hankalaa. Toivotaan et saadaan jotenkin omat koneet kayttoon viela mut siihen asti menkoo nain. Ollaan nyt oltu muutama paiva meidan projektissa Ronald schoolissa, missa asutaan tavallaa omassa kampassa koulun yhteydessa mut kuitenkin Ronald perheineen asuu ihan ylakerrassa ja esim. ruokaillaa niiden perheen kanssa ja vietetaan aikaa muutenkin. Koulu alko vasta tanaan tiistaina joten ensimmaiset paivat on saatu ihan vaan olla ja hakee omaa paikkaa. Jo nyt pienoinen kulttuurishokki on vahan paalla silla kaiki taalla on niin erilaista.Meian perheella kesti hetki tajuta ettei olla totuttu syomaan niin isoja annoksia ruokaa ja edelleen nyt kun saadaan ite lapioida se lautaselle ne haluais tuputtaa lisaa. Jos en jo sanonu nii ghanalaiset rakastaa ruokaa ja aina kun ne puhuu ruuasta niin "you&#