Vihdoin kotona
Hei! Heti alkuun pahoittelut että käytän ä:n sijasta a:ta. Kirjotan tata postausta internet"kahvilassa" missa on tietty brittinappaimisto ja kirjaimen yksittainen kopioiminen ois tosi hankalaa. Toivotaan et saadaan jotenkin omat koneet kayttoon viela mut siihen asti menkoo nain.
Ollaan nyt oltu muutama paiva meidan projektissa Ronald schoolissa, missa asutaan tavallaa omassa kampassa koulun yhteydessa mut kuitenkin Ronald perheineen asuu ihan ylakerrassa ja esim. ruokaillaa niiden perheen kanssa ja vietetaan aikaa muutenkin.
Koulu alko vasta tanaan tiistaina joten ensimmaiset paivat on saatu ihan vaan olla ja hakee omaa paikkaa. Jo nyt pienoinen kulttuurishokki on vahan paalla silla kaiki taalla on niin erilaista.Meian perheella kesti hetki tajuta ettei olla totuttu syomaan niin isoja annoksia ruokaa ja edelleen nyt kun saadaan ite lapioida se lautaselle ne haluais tuputtaa lisaa. Jos en jo sanonu nii ghanalaiset rakastaa ruokaa ja aina kun ne puhuu ruuasta niin "you're gonna love it". Naa myos syo hassusti. Kurkku keitetaan kuorettomana ja appelsiinista puristellaan mehut ennen palojen syomista.
Kamalinta kuitenkin mun kaltaiselle maailmanparantajalle on nahda kaikkea tata muoviroskan ja pakokaasujen maaraa. Liikenne taalla on kyl sen verran sekopaista et jos tan puoli vuotta selviin nii en enaa koskaa pelkaa suomalaista liikennetta. Ihmisia on jokapuolella ihan liikaa ja ne kaikki ihmiset pitaa meita ihmeena. Mua ei edes haittaa olla huomion kohde koko ajan, mutta se mua vahan hairitsee et tuntuu niinku kaikki haluais palvella mua, koska oo valkonen. Musta valkosten maassa kohtaa rasismia, valkonen mustien maassa kohtaa paapomista. Naille oli myos ihme kun me naiset autettiin tuolien korjaamisessa ja heiluttiin vasara kadessa hakkaamassa paloja paikalleen. Silti meian hostit sanoo et taalla on hyva tasa-arvotilanne. Joo naisia kunnioitetaan kylla paljon vaimoina ja aiteina, mutta jos tytto taalla paattais olla hankkimatta lapsia niin se ois kummajainen. Myos tapa kasvattaa lapsia on erilainen. Meidan perheessa ainakin lapsia enempi kasvatetaan ja kielletaan ja kasketaan kun annetaan kehuja hyvasta tyosta, ymmarretaan virheita tai sanotaan etta aiti rakastaa sua. Taa isa myos koko ajan puhuu et kaks sen neljasta lapsesta on liikaa ja tuntuu et se ei varmaan oo kovin hyva tolle nelivuotiaalle joka jo tajuaa asioista jotai. Tanaan koulussa opettajat ei meinannu paastaa jotain lapsista hyppii narua, koska "ei ne osaa" ja yks vanhempi rouva sano etta vaikka tas koulus ei sallita kepin kayttoo niin heidan tarttee valilla silti lyoda koska "you know african kids" ihanku afrikkalaiset lapset erois mitenkaa suomalaista. Kuitenkaan mitaan ihan kamalaa ei olla viela kohdattu ja over all meidan perhe on ihana ja viihdytaan taalla hyvin. Koulussaki varmaan loydetaan paikkamme kunhan kaikki alkaa kunnolla rullaamaan. Kuulemma mun vastuu on auttaa opettamaa lukemista ja Inka opettaa kirjottamista. Toivotaan etta voitais samalla omalla esimerkilla ehka nayttaa ees vahan sita miten lapsi voi silti totella vaikka auktoriteettiasemas oleva olis enemman kaveri kun pomo.
Tassa tuli nyt kasiteltya vahan naita shokkipuolia, mutta lupaan etta hyvii on vahintaa yhta paljon. Kirjotan niista viel myohemmin samoin kuin perheesta ja esittelen meidan kampan. Toivon kuitenkin et ymmarratte etta taalla mun access nettiin ei oo ihan niin helppo ku suomessa eli paivittelen sillon kun siihen pystyn. Terkkuja Ghanasta!
-Laura
Ollaan nyt oltu muutama paiva meidan projektissa Ronald schoolissa, missa asutaan tavallaa omassa kampassa koulun yhteydessa mut kuitenkin Ronald perheineen asuu ihan ylakerrassa ja esim. ruokaillaa niiden perheen kanssa ja vietetaan aikaa muutenkin.
Koulu alko vasta tanaan tiistaina joten ensimmaiset paivat on saatu ihan vaan olla ja hakee omaa paikkaa. Jo nyt pienoinen kulttuurishokki on vahan paalla silla kaiki taalla on niin erilaista.Meian perheella kesti hetki tajuta ettei olla totuttu syomaan niin isoja annoksia ruokaa ja edelleen nyt kun saadaan ite lapioida se lautaselle ne haluais tuputtaa lisaa. Jos en jo sanonu nii ghanalaiset rakastaa ruokaa ja aina kun ne puhuu ruuasta niin "you're gonna love it". Naa myos syo hassusti. Kurkku keitetaan kuorettomana ja appelsiinista puristellaan mehut ennen palojen syomista.
Kamalinta kuitenkin mun kaltaiselle maailmanparantajalle on nahda kaikkea tata muoviroskan ja pakokaasujen maaraa. Liikenne taalla on kyl sen verran sekopaista et jos tan puoli vuotta selviin nii en enaa koskaa pelkaa suomalaista liikennetta. Ihmisia on jokapuolella ihan liikaa ja ne kaikki ihmiset pitaa meita ihmeena. Mua ei edes haittaa olla huomion kohde koko ajan, mutta se mua vahan hairitsee et tuntuu niinku kaikki haluais palvella mua, koska oo valkonen. Musta valkosten maassa kohtaa rasismia, valkonen mustien maassa kohtaa paapomista. Naille oli myos ihme kun me naiset autettiin tuolien korjaamisessa ja heiluttiin vasara kadessa hakkaamassa paloja paikalleen. Silti meian hostit sanoo et taalla on hyva tasa-arvotilanne. Joo naisia kunnioitetaan kylla paljon vaimoina ja aiteina, mutta jos tytto taalla paattais olla hankkimatta lapsia niin se ois kummajainen. Myos tapa kasvattaa lapsia on erilainen. Meidan perheessa ainakin lapsia enempi kasvatetaan ja kielletaan ja kasketaan kun annetaan kehuja hyvasta tyosta, ymmarretaan virheita tai sanotaan etta aiti rakastaa sua. Taa isa myos koko ajan puhuu et kaks sen neljasta lapsesta on liikaa ja tuntuu et se ei varmaan oo kovin hyva tolle nelivuotiaalle joka jo tajuaa asioista jotai. Tanaan koulussa opettajat ei meinannu paastaa jotain lapsista hyppii narua, koska "ei ne osaa" ja yks vanhempi rouva sano etta vaikka tas koulus ei sallita kepin kayttoo niin heidan tarttee valilla silti lyoda koska "you know african kids" ihanku afrikkalaiset lapset erois mitenkaa suomalaista. Kuitenkaan mitaan ihan kamalaa ei olla viela kohdattu ja over all meidan perhe on ihana ja viihdytaan taalla hyvin. Koulussaki varmaan loydetaan paikkamme kunhan kaikki alkaa kunnolla rullaamaan. Kuulemma mun vastuu on auttaa opettamaa lukemista ja Inka opettaa kirjottamista. Toivotaan etta voitais samalla omalla esimerkilla ehka nayttaa ees vahan sita miten lapsi voi silti totella vaikka auktoriteettiasemas oleva olis enemman kaveri kun pomo.
Tassa tuli nyt kasiteltya vahan naita shokkipuolia, mutta lupaan etta hyvii on vahintaa yhta paljon. Kirjotan niista viel myohemmin samoin kuin perheesta ja esittelen meidan kampan. Toivon kuitenkin et ymmarratte etta taalla mun access nettiin ei oo ihan niin helppo ku suomessa eli paivittelen sillon kun siihen pystyn. Terkkuja Ghanasta!
-Laura
Kommentit
Lähetä kommentti