Laura's suitcase

Kolme viikkoa on jo vierähtänyt siitä kun saavuttiin Belgiaan. Asun edelleen Vapun luona, sillä asunto, jonka olin aiemmin vuokrannut osoittautui huijaukseksi ja uuden löytäminen oli todella haastavaa. Mulla on nyt kuitenkin tiedossa huone, jonka saan vuokralle täältä Leuvenista. Meidän opettajan kollegan isän naisystävä tarjoutui vuokraamaan kotinsa vierashuoneen, josta toinen opiskelija oli juuri muuttanut pois ja me tavataan sopimuksen teon merkeissä perjantaina. Matka rautatieasemalle tulee olemaan vähän aiempaa pidempi, mutta saan käyttää vuokraemännän ylimääräistä polkupyörää, joten luulen, että selviän ihan hyvin.  Harjoittelun alettua viimeiset pari viikkoa on olleet melko tiiviisti aikataulutettuja, koska matkoihin aamuisin ja iltapäivisin kuluu paljon aikaa ja tehtävää on myös harjoittelun ohella. Viime viikonloppu käytettiin kokonaan lepäämiseen, sillä tuntui, että sitä keho ja mieli kaipasivat raskaan alun jälkeen. Tämä viikko on kuitenkin ollut jo helpompi ja kaikki on alk

Terkut Belgiasta! Saavuttiin sunnuntaina illalla Brysselin lentokentälle ja ollaan nyt melkein viikon ajan seikkailtu Leuvenissa ja Brysselissä ja tutustuttu uuteen ympäristöön. Kaikki ei tosiaan mennyt ihan niin kuin piti ja nyt majoitun kaverini Vapun luona jonkin aikaa kunnes löydän uuden asunnon. Niin kuin ehkä edellisen postauksen lukeneet muistaa, mulla oli jo aiemmin hieman hankaluuksia asunnon löytämisen kanssa, mutta luulin kuitenkin tehneeni sopimuksen asunnosta luotettavan vuokranantajan kanssa. Sunnuntaina kun seistiin Helsinki-Vantaalla jonossa odottamassa pääsyä turvatarkastukseen, mun puhelimeen kilahti vihdoin useiden yhteydenottojen jälkeen vastaus vuokranantajalta. Se ei kuitenkaan ollut ihan sellainen kuin odotin. Hän ilmoitti, etten voisikaan muuttaa samana päivänä sovittuun asuntoon sillä samassa talossa oli ollut koronatapaus ja koko talo oli suljettu. Kukaan, jolle ollaan juteltu ei ole ollut tietoinen, että tällainen koko talon sulku olisi mikään yleinen käytänt

Moi, tosi pitkästä aikaa! Yli kolme vuotta on vierähtänyt siitä kun päivittelin kuulumisia Ghanasta paluun jälkeen. Paljon on muuttunut, mutta se reissu kulkee edelleen mukana niin tarinoina, oivalluksina itsestä kuin kokemuksina vieraasta kulttuurista. Ja häpeilemättä muistan kyllä mainita siitä kaikille kohtaamilleni ihmisille jotakin kautta.  Mietin Ghanasta palattuani kannattaako tätä blogia enää pitää. En ajatellut et kovin todennäköisesti lähtisin pidemmälle reissulle hetkeen, enkä lähtenytkään. Tuli opiskelut, tuli pandemia ja ties mitä. Päätin kuitenkin jättää kokemukset näkyville, jos niistä vaikka olis jollekin joskus hyötyä. Vähän ehkä salaa myös koko ajan haaveilin, että vielä joskus tälle blogille olisi käyttöä. Nyt se salainen haave on toteutumassa, mä lähden parin viikon päästä Brysseliin vaihtoon.  Viimeiset kolme vuotta mä oon opiskellut Turun ammattikorkeakoulussa toimintaterapeutiksi ja tän vuoden lopulla mun on tarkoitus valmistua. Sitä ennen vietän kuitenkin syksyn