Haastava alku

Terkut Belgiasta!

Saavuttiin sunnuntaina illalla Brysselin lentokentälle ja ollaan nyt melkein viikon ajan seikkailtu Leuvenissa ja Brysselissä ja tutustuttu uuteen ympäristöön. Kaikki ei tosiaan mennyt ihan niin kuin piti ja nyt majoitun kaverini Vapun luona jonkin aikaa kunnes löydän uuden asunnon. Niin kuin ehkä edellisen postauksen lukeneet muistaa, mulla oli jo aiemmin hieman hankaluuksia asunnon löytämisen kanssa, mutta luulin kuitenkin tehneeni sopimuksen asunnosta luotettavan vuokranantajan kanssa. Sunnuntaina kun seistiin Helsinki-Vantaalla jonossa odottamassa pääsyä turvatarkastukseen, mun puhelimeen kilahti vihdoin useiden yhteydenottojen jälkeen vastaus vuokranantajalta. Se ei kuitenkaan ollut ihan sellainen kuin odotin. Hän ilmoitti, etten voisikaan muuttaa samana päivänä sovittuun asuntoon sillä samassa talossa oli ollut koronatapaus ja koko talo oli suljettu. Kukaan, jolle ollaan juteltu ei ole ollut tietoinen, että tällainen koko talon sulku olisi mikään yleinen käytäntö, eikä täällä muutenkaan huomaa mitään erityisiä varotoimia koronan suhteen. Tilanne kuitenkin oli mikä oli ja vuokranantaja tapansa mukaan hieman hidas vastaamaan viesteihini, joten me matkattiin yhdessä Vapun kanssa Leuveniin Vapun asunnolle. Vappu on mun luokkakaveri ja ollaan sama aika vaihdossa täällä Belgiassa, molemmat eri paikoissa tosin, mutta jo nyt tästä kaverin kanssa matkaamisesta on tosiaan ollut hyötyä.

Myöhemmin viikolla olin jälleen yhteydessä vuokranantajaan rahojen palautuksesta, sillä hänen kanssa kommunikointi osoittautui niin vaikeaksi, etten ollut valmis odottelemaan asunnon mahdollista vapautumista enää hetkeäkään. Hän ei kuitenkaan vastannut viesteihin joten laitoin viestiä vielä Instagramissa varmistaakseni, että hän on ne lukenut. Kontaktoimani henkilö kuitenkin kertoi, ettei vuokraa asuntoja ja on ilmoittanut identiteettivarkauden poliisille. Mun vuokranantaja ei siis ollutkaan se kenet kuvittelin ja olin tullut huijatuksi. Tämä tarkoittaa sitä, että en välttämättä saa tästäkään rahoja takaisin ja joudun taas etsimään uutta asuntoa. Henkilö, jonka identiteettiä huijari käyttää oli kuitenkin niin lyhytsanainen eikä ollenkaan kauhuissaan siitä, että hänen passillaan ja nimellään vuokrataan olemattomia asuntoja, että jäin hieman epäilemään, liekö henkilö sittenkin sama kuin se jolta asuntoa vuokrasin. Asiasta on tehty nyt rikosilmoitus Suomen poliisille ja heti kun saan ajan ja tarvittavat todisteet tulostettua niin teen ilmoituksen myös Belgian poliisille. Belgian poliisi siis vaatii kaiken sähköpostiviestittelyn ja muut infot todisteeksi paperisena, mitä en ihan ymmärrä, kun mulla on kaikesta kuvat, jotka voisin vain lähettää heille sähköpostilla. Tosin täällä ollessa on kyllä välillä tuntunut siltä, että kaikesta on tehty ihan tarkoituksella aivan tajuttoman hankalaa. Nyt siis elelen vailla omaa osoitetta yhdessä Vapun kanssa vielä jonkin aikaa ja aktiivisesti viestittelen eri tahoille, jotta saisin pian oman asunnon. 

Siinä, missä mun asumistilanne on ollut alun ehkä suurin ja eniten työtä vaativa haaste, ei haasteilta olla vältytty muutenkaan. Jo ennen lentokoneeseen nousua huomattiin, että Belgiassa kaupat ei ole juurikaan sunnuntaisin auki tai jos on niin ne menevät kiinni melko aikaisin. Vapulla oli mukana pikapuuroa ja mulla pähkinöitä, mutta muuta ruokaa tai juomaa meillä ei matkassa ollut. Onneksi lentokentältä löytyi kuitenkin kauppa, josta saatiin ostettua välttämättömiä ruokatarpeita sekä vessapaperia. Näiden ostosten ja kaikkien lukuisten laukkujemme kanssa sitten yritettiin löytää kyyti kohti Leuvenia. 

Taksitolpalla meitä odottikin seuraava pulma. Takseja kyllä tuli ja meni kuin liukuhihnalta, mutta meitä ei haluttu kyytiin. Meillä oli nimittäin neljä isoa matkalaukkua, yksi pienempi matkalaukku, yksi putkikassi ja pari pientä reppua mukana. Moni taksikuski viittoili ja lyhytsanaisesti ilmaisi meille, ettei meidän matkatavarat mahdu auton perään, mutta että isompia takseja tulee kyllä. Odottamiseen kuluikin melko kauan ennen kuin lopulta yksi taksi huoli meidät kyytiin ja kuljetti määränpäähän. Taksimatka lentokentältä Leuveniin maksoi reilut 80€ eli oli tosiaan onni, että meitä oli kyydissä kaksi. 

Paikanpäällä meitä odotti Vapun asunnon päävuokralaisen äiti ja veli, joiden avulla painavat laukut saatiin kannettua talon toiseen kerrokseen pienen pieniä portaita pitkin. Talo on melko vanha, joten portaat tosiaan ovat kapeat ja muutenkin asunnon pinnoista huomaa ajan jäljet. Kuitenkin yksiö on juuri sopiva asunto vaihto-opiskelijalle ja kyllä tässä jonkin aikaa hyvin majailee kahdestaankin. 

Yksi asia asunnossa kuitenkin yllätti meidät molemmat. Mulla oli mukana kaksi erilaista adapteria, joiden avulla olen pärjännyt aina maailman kolkasta huolimatta. Nyt kuitenkaan nekään eivät enää riittäneet. Käytännössä pistorasiat Belgiassa on samanlaisia kuin Suomessa, niissä vain sattuu olemaan yksi ylimääräinen tappi. Puhelimen laturien pienet kapeat pistokkeet siis toimivat näissä pistorasioissa, koska tappi jää pistokkeen ulkopuolelle, mutta meidän tietokoneiden johdoista ei löytynyt sopivaa koloa sille, joten sitä varten oli hankittava adapterit. Löydettiin etsimämme lopulta fnac-kaupasta, joka muistutti ehkä hieman Suomesta tuttua Clas Ohlsonia. Adapterit, jotka ostettiin olivat malliltaan SKROSS Pro Light 3x USB - World. Vappu googlaili jostain tiedon, että meidän johdot on C-tyyppiä kuten pistorasiatkin suomessa, mutta belgian pistorasiatyyppi on kaiketi E.

Kun oltiin vihdoin asetuttu asumaan Vapun luo ja tietokoneissakin oli taas virtaa, huomattiin, että Vappu ei saanut kenenkään tekstiviestejä eikä osa puheluistakaan tullut läpi. Tämän haasteen kanssa Vappu paini pitkään, kunnes lopulta sai vinkin tarkistaa, mitä operaattoria puhelin käyttää. Maasta toiseen vaihtaessa matkapuhelin etsii automaattisesti jonkun operaattorin, jonka kautta viestit ja puhelut kulkee. Tämä automaattivalinta ei kuitenkaan aina ole paras mahdollinen ja siksi sen vaihtaminen manuaalisesti voi auttaa. Vaihtaminen onnistuu niin androidissa kuin iPhonessakin SIM-kortin asetuksista. Operaattoriksi kannattaa BASEn sijaan valita Proximus tai Orange, sillä ainakin meillä BASE oli nimenomaan se, jonka kautta viestit ei kulkeneet. 

Jotta tää postaus ei olisi vielä liian positiivinen, lienee lisättävä tähän haasteiden listaan se, että julkisen liikenteen lippujen saamisen kanssa oli alkuun myös melko hankalaa. Junaan on mahdollista ostaa 1, 3 tai 12kk rajoittamaton opiskelijalippu tietylle matkalle ja se on melko helppoa, jos käyttää oikeasti vain yhden reitin junia paljon. Jos joutuu vaihtamaan junaa toiselle reitille, tulee asiasta paljon mutkikkaampi. Meillä toi matka on Bryssel-Leuven väli, sillä asuinpa lopulta kummassa tahansa, me tullaan molemmat kuitenkin käyttämään paljon tuon välin junia niin harkka- kuin vapaa-ajanmatkoihinkin. Lisäksi tarvitaan kuitenkin myös lippu muihin julkisiin. Haasteeksi tässä tulee se, että Belgiassa operoi kaksi eri bussiyhtiötä, de Lijn Flanderin alueella eli Belgian Hollannin kielisellä alueella ja STIB/MVIB Brysselissä ja Vallonian alueella eli Belgian Ranskan kielisillä alueilla. Leuven kuuluu tuohon Flanderin alueeseen eli täällä bussit on eri yhtiön alla kuin Brysselissä. Molemmilla meillä toisen harkkamatkan tekeminen täältä käsin olisi helpointa de Lijnin busseilla, mutta muutoin bussia tuskin tulee Leuvenissa paljon käytettyä. Tuntuu siis aika kalliilta maksaa yli 50€ kolmen kuukauden kortista. Brysselissä opiskelija saa vuoden bussi- ja metrokortin 12 eurolla eli ero on melko suuri. Brysselin kortin tarvitsen välittömästi, mutta mikäli löydän asunnon Brysselistä, ei toinen kortti ole mulle ehkä tarpeellinen. 

Se, mikä junakorttiasiassa oli hankalaa, oli se, että toisella tiskillä Vapulta vaadittiin henkilöllisyyden todistamiseen passia ja samaan aikaan mua palvellut virkailija hyväksyi ajokortin. Sitten kun Vappukin viimein pääsi luukulle, jossa ajokortti kävi (ei tajuttu ottaa passeja mukaan), häneltä vaadittiinkin vielä todistusta toisesta harjoittelupaikasta, jotta junalla pääsisi myös sinne. Lopulta Vappu kuitenkin päätyi ottamaan vain tuon Leuven-Bryssel välin lipun. Junamatkat tällä välillä 3kk ajan maksoi meille 69€ ja MOBIB-kortti, jolle myös bussiliput myöhemmin ladataan maksoi lisäksi 5€. Kortin saamiseksi opiskelijahintaan täytyi lähettää vaihtokoulusta saatu hyväksymiskirje aseman sähköpostiin, pelkkä opiskelijakortti ei siis täällä käynyt opiskelijastatuksen todistamiseen. 

Brysselin bussiyhtiön vastaanotossa asiat ei sujuneetkaan edes näin "helposti". Siellä meille ilmoitettiin ensin, että mobib-korttia varten pitäisi olla fyysinen, paperinen passikuva. Onneks meillä on jo kortit, joten passikuvaa ei tarvita, mutta tulevaisuudessa Belgiaan muutosta haaveileville vinkkaisin, että ottakaa se kuva mukaan jo kotoa lähtiessä niin saatte kortin varmasti. Opiskelijalipun lataamiseen myös bussifirman toimistolla tarvitaan hyväksymiskirje, mutta siellä se vaaditaan tulostettuna eikä meillä tietenkään mitään fyysisiä papereita ollut mukana, joten se käynti oli hukkareissu. Leuvenin bussikorttiin henkilöllisyys on todistettava passilla, joten sitäkään ei saatu ensimmäisellä yrittämällä.

Me kirjoitetaan vaihdosta myös koulun blogia Toimintaterapiaa ympäri maailman ja sinne tehdään vielä tarkempi postaus ihan kaikesta kulkemiseen liittyvästä ja muistakin tärkeistä Belgia-vinkeistä, eli vaihtoon lähtijän kannattaa tutustua näihin asioihin tarkemmin sieltä. Täällä omassa blogissa kirjoitan asioista lähinnä sen verran, mikä on kuulumisten kertomisen kannalta olennaista. 

Vastoinkäymiset on sen kuin jatkuneet koko tän kuluneen viikon ajan eikä asiaa helpottanut tajuta eilisessä tervetulotilaisuudessa koululla, kuinka työläs vaihto tulee täällä olemaan. Päivät on pitkiä ja niiden lisäksi hyväksyttyyn suoritukseen vaaditaan Clinical reasoning -raportti kummastakin harjoittelusta ja koulun blogin ylläpitäminen meidän oman koulun puolesta. Me siis herätään aamuisin aikaisin ja lähdetään harjoitteluun, päästään sieltä vähän ennen viittä ja ollaan kotona ehkä kuuden jälkeen. Illat ja viikonloput on aikaa tehdä koulutöitä, nähdä uusia tuttuja ja tutustua maahan. Mulla pyörii lisäksi edelleen opinnäytetyöprosessi taustalla eli käytännössä vapaa-aikakin kuluu koulutyöhön. Onneksi harjoittelusta on varattu perjantait vapaiksi itsenäiseen työskentelyyn, mutta kyllä työn määrä silti hieman jännittää. 

Myös kavereiden löytäminen ja opiskelijayhteisöön pääseminen on vaatinut tosi paljon työtä, kun koulun puolesta meillä harjoittelua tekevillä ei ole mitään orientaatioviikkoa tai yhteisiä tapahtumia, joihin osallistua. Opiskelijavaihtoa tekevillä on paljon ohjelmaa ja pääasiassa kaikki meno ja meininki sijoittuu tiistai- ja torstai-iltoihin. Toki mekin voidaan toisinaan osallistua niihin, mutta meillä on kuitenkin aina aikaiset aamuherätykset ja pitkät työpäivät. Ollaan nyt tavattu muutamia opiskelijoita siten, että tutustuttiin netissä yhteen poikaan, joka oli jotenkin päätynyt ryhmään, joka järjestää erilaisia juhlia. Osallistuttiin yliopisto-opiskelijan järjestämille etkoille ja siellä vaihdettiin yhteystietoja muutaman muun vaihto-opiskelijan kanssa. Täällä toimii myös ESN (Erasmus Student Network) niminen firma, joka järjestää tekemistä Erasmus-opiskelijoille. On tosin hassua että monet tapahtumat ovat jollain tapaa sidoksissa Leuvenin katolisen yliopiston toimintaan. Muut opiskelijat kuitenkin kertoivat, että niihin voi osallistua myös muiden koulujen opiskelijat. Meidän vinkki on ladata eri deittisovelluksia ja tehdä niihin profiilit kertoen selkeästi, että etsitään vain kavereita. Sitä kautta moni muukin vaihto-opiskelija etsii seuraa. Meillä on käytössä Tinder, Happn ja Bumble. Happn näyttää vain ihmisiä, joiden ohi on kulkenut lähiaikoina, eli sen avulla löytää oikeasti lähellä olevia ihmisiä ja Bumblessa on erikseen olemassa Bumble BFF -profiili, jolla pystyy rajaamaan treffiseuraa etsivät matchit kokonaan pois, sillä he yleensä käyttävät Bumble Date -profiilia. 

Ensimmäiseen viikkoon on siis mahtunut enemmän hankaluuksia ja säätämistä kuin kuvittelin koko ensimmäiseen kuukauteen voivan mahtua. Tunnelmat heittelevät myös sen mukaisesti laidasta laitaan ja koko tuleva 12 viikkoinen tuntuu olevan täysin pimennossa. En oikein tiedä mitä odottaa, kun tilanteet tuntuvat elävän niin kamalasti koko ajan ja ihan rehellisesti en oo ehtinyt suoda ajatustakaan millekään toimintaterapiaan ja harjoitteluun liittyvälle. Toivoisin vuorokauteen enemmän tunteja ja että loppureissu sujuisi mahdollisimman mutkattomasti. Tässä on mahdollisuudet kolmeen kuukauteen selviytymistä ja sinnittelyä tai kolmeen kuukauteen elämän parasta aikaa, enkä todellakaan haluaisi että tää reissu jäisi mieleen tuona ensimmäisenä vaihtoehtona. Toivo kuitenkin elää yhä ja siinä, missä alku on vaatinut paljon, on tää ollut myös mukavaa monelta osin. Leuven on aivan ihana ja valloittava kaupunki, samaan aikaan suuri, mutta pienen kaupungin tunnelma. Kadut on kapeita ja rakennukset kauniita. Bryssel sen sijaan on valtava korkeiden kerrostalojen kaupunki, jossa pohjoisen rautatieaseman pihaan astuessa aukeaa valtavia lasitorneja joka puolelle. Belgiassa riittää paljon ihmeteltävää, vaikka Euroopassa ollaankin enkä malta odottaa, että päästään tutkimaan myös esimerkiksi, mitä Bruggella, Antwerpenilla ja Gentillä on tarjottavanaan. 

On ollut ihanaa saada tutustua uuteen ympäristöön yhdessä Vapun kanssa ja oonkin ihmetellyt moneen kertaan, miten ajattelin aluksi pärjääväni, jos lähtisin yksin vaihtoon. Kämppiselämä on sujunut hyvin eikä olla vielä käyty toistemme kimppuun. Toki on myös melko uuvuttavaa tehdä koko ajan kaikki yhdessä ja olla hyvin paljolti myös riippuvainen toisen menemisistä, sillä meillä on asuntoon vain yksi avain, mutta parasta on voida jakaa kaikki vastoinkäymiset ja innostuksen aiheet toisen kanssa. Mä oon silti viime päivinä alkanut kaivata enemmän omaa tilaa, mikä toki toimii myös ajavana voimana oman asunnon metsästyksessä. Mulle on tärkeää saada olla toisinaan myös yksin ja arvostan kovasti vapautta kulkea omia teitäni ja suunnitella päivät itse, omien toiveiden mukaan. Harkan alettua oma osoite helpottaisi myös kulkemisia, sillä yhden avaimen kanssa arki vaatii varmasti ihan erilaista suunnittelua.

Leuvenissa asuminen tuntuisi tässä vaiheessa turvalliselta ratkaisulta, koska silloin oltais toisiamme lähellä ja tapaaminen esim. koulutöiden merkeissä olis helpompaa. Kuitenkin Brysselissä asuminen tekis mulle arjesta ja kulkemisesta niin paljon näppärämpää, että sekään ei oo poissuljettu vaihtoehto. Eipä siis muuta tällä erää kuin kauhean paljon avoimia ja keskeneräisiä asioita, jotka odottaa selvittämistä. Toivottavasti osaan seuraavassa postauksessa jo kertoa miten näiden kanssa kävi. 

- Laura