Miltä nyt tuntuu?
Moi! Mulla on odottamassa to do listalla postaus siitä, miten viisumia haetaan ja mitä spessua on vapaaehtoisviisumin hakemisessa. Koitan parhaani mukaan kirjottaa nimittäin siitä näkökulmasta, et mitä mä oisin toivonut jonkun kertoneen mulle kun kävin näitä juttuja läpi tai mistä oisin halunnut löytää enemmän tietoa. Anyways mulle ei oo vielä tullut viisumipäätöstä, joten odottelen sen ensin ja sikälimikäli todennäköisimmin sen saan myönteisenä niin kerron sit tarkemmin kuinka onnistuin tässä operaatiossa. Nyt kuitenkin avataan vähän lähtemisen aiheuttamia fiiliksiä. Oon nyt muutamana iltana vaan pohdiskellu elämää ja musta tuntuu et mun lähtöprosessi on vihdoin alkanu myös tunnetasolla. Samalla kun hoidan kaikkia käytännön valmisteluja niin oon nyt viimein alkanu myös jännittää, iloita, ja ikävöidä. Multa on kuluneen kevään aikana kysytty noin miljoona kertaa että joko mua jännittää ja oon aina vastannu et ei oikeestaan, koska ei oo jännittäny. Ei oo ehtiny jännittää kun kaikki mu