Mitä sä oikein teet siellä?
En oo varmaan vielä kertaakaan kunnolla kertonut mikä mun tehtävä täällä on. Syy on siinä, että mulla kesti aika kauan selvittää se edes itselleni. Ollaan tän koulun ensimmäiset vapaaehtoistyöntekijät ikinä ja siks meillä eikä kellään täällä ollut mitään hajua mikä meidän paikka vois olla. Alkuun meidän piti olla lukemisen ja kirjoittamisen opettajia, mutta niin iso vastuu niinkin tärkeän taidon oppimisesta ilman mitään pedagogista koulutusta tuntu liian suurelta ja juteltiin opettajien ja koulun johtajan kanssa että haluttais tehdä jotain muuta.
Sit oltiin avustajia. Eli siis ei mitään. Istuttiin tunneilla ja katottiin kun opettaja teki töitä. Lopulta kuitenkin selvis et kolmosluokalla ei oo opettajaa matematiikassa ja Inka otti sen omaks tehtäväkseen. Mä puolestani pidän ekaluokkalaisille kaks tuntia viikossa matikkaa, jolloin heidän oma opettaja saa tehdä tarkistuksia ja tuntisuunnittelua. Löysin myös paikkani luovien taiteiden opetuksesta. Opettajilla on tääl myös paljon muuta työtä ja siks on kiva että voin helpottaa tekemällä sitä mikä multa luonnistuu.
Ollaan piirrelty ekaluokan kanssa, tehty värityskuvia ja maalailtu tokaluokkalaisten kanssa ja lapset osaa nyt myös tanssia letkistä ja macarenaa. Täällä tanssiminen ja musiikki on kaikessa läsnä. Joka ikinen lapsi osaa tanssia mun mielestä vieläpä tosi hyvin ja myös suurin osa nappaa melodioita tosi nopeesti. Ihan parhaita hetkiä on kun lapset sun tunnin jälkeisenä päivänä juoksee luo ja esittää et madam I can do the dance ja alkaa tanssii ja laulaa macarenaa. Tän lisäks ollaan myös käytetty luovuutta ja askarreltu opetustauluja, väritelty värityskuvia pienten tilan seinälle ja väsätty pahvista kellotauluja opetuskäyttöön.
Sit välillä on päiviä jolloin joku opettaja saattaa olla vaik tunnin pois tai joskus koko päivänkin ja siinä kohtaa me astutaan kehiin. Välillä tiedetään mitä tehdä, välillä ei mut esim twin kielen tunneista selviää aika hyvin opettamalla vaa suomea koska sitä me ainakin osataan. Hirsipuu on myös hittituote ja sit jos mikää muu ei toimi nii aina on letkis.
Näiden lisäks koska meil on silti paljon vapaita tunteja niin ollaan vähän jokapaikan höyliä ja autetaan kaikes mitä keksitään. Yhtenä päivänä maalattiin meidän uuden tietokoneluokan seinät ja välillä saatetaan esimerkiks olla lapsenvahteina meidän perheen juniorille kun molemmat vanhemmat on kiireisiä. Sit aina päivän päätteeks paketoidaan hommat auttamalla perheen 5-vuotiasta tekemään läksyt ja sit meidän työ on tehty.
Mulla on siis ainakin tosi hauskaa tääl vaik en aina ihan tiedäkkää mikä mun paikka täs yhteisössä on. Vaikka välillä on ollut päiviä millon oma työpanos tuntuu ihan olemattomalta niin kun laittaa kaiken kasaan ja miettii viel kerran, tajuaa et ehkä onkin saanu jotain hyvää aikaseks. Ja ainakin lapset tykkää meistä ihan tosi paljon ja mä tykkään myös niistä. On kivaa huomata kuinka paljon nimiä alkaa jo muistaa ja tavotteena on oppia ainakin yli 75% kaikista tän puolivuotisen loppuun mennessä.
-Laura
Sit oltiin avustajia. Eli siis ei mitään. Istuttiin tunneilla ja katottiin kun opettaja teki töitä. Lopulta kuitenkin selvis et kolmosluokalla ei oo opettajaa matematiikassa ja Inka otti sen omaks tehtäväkseen. Mä puolestani pidän ekaluokkalaisille kaks tuntia viikossa matikkaa, jolloin heidän oma opettaja saa tehdä tarkistuksia ja tuntisuunnittelua. Löysin myös paikkani luovien taiteiden opetuksesta. Opettajilla on tääl myös paljon muuta työtä ja siks on kiva että voin helpottaa tekemällä sitä mikä multa luonnistuu.
Ollaan piirrelty ekaluokan kanssa, tehty värityskuvia ja maalailtu tokaluokkalaisten kanssa ja lapset osaa nyt myös tanssia letkistä ja macarenaa. Täällä tanssiminen ja musiikki on kaikessa läsnä. Joka ikinen lapsi osaa tanssia mun mielestä vieläpä tosi hyvin ja myös suurin osa nappaa melodioita tosi nopeesti. Ihan parhaita hetkiä on kun lapset sun tunnin jälkeisenä päivänä juoksee luo ja esittää et madam I can do the dance ja alkaa tanssii ja laulaa macarenaa. Tän lisäks ollaan myös käytetty luovuutta ja askarreltu opetustauluja, väritelty värityskuvia pienten tilan seinälle ja väsätty pahvista kellotauluja opetuskäyttöön.
Sit välillä on päiviä jolloin joku opettaja saattaa olla vaik tunnin pois tai joskus koko päivänkin ja siinä kohtaa me astutaan kehiin. Välillä tiedetään mitä tehdä, välillä ei mut esim twin kielen tunneista selviää aika hyvin opettamalla vaa suomea koska sitä me ainakin osataan. Hirsipuu on myös hittituote ja sit jos mikää muu ei toimi nii aina on letkis.
Näiden lisäks koska meil on silti paljon vapaita tunteja niin ollaan vähän jokapaikan höyliä ja autetaan kaikes mitä keksitään. Yhtenä päivänä maalattiin meidän uuden tietokoneluokan seinät ja välillä saatetaan esimerkiks olla lapsenvahteina meidän perheen juniorille kun molemmat vanhemmat on kiireisiä. Sit aina päivän päätteeks paketoidaan hommat auttamalla perheen 5-vuotiasta tekemään läksyt ja sit meidän työ on tehty.
Mulla on siis ainakin tosi hauskaa tääl vaik en aina ihan tiedäkkää mikä mun paikka täs yhteisössä on. Vaikka välillä on ollut päiviä millon oma työpanos tuntuu ihan olemattomalta niin kun laittaa kaiken kasaan ja miettii viel kerran, tajuaa et ehkä onkin saanu jotain hyvää aikaseks. Ja ainakin lapset tykkää meistä ihan tosi paljon ja mä tykkään myös niistä. On kivaa huomata kuinka paljon nimiä alkaa jo muistaa ja tavotteena on oppia ainakin yli 75% kaikista tän puolivuotisen loppuun mennessä.
-Laura
Kommentit
Lähetä kommentti