Koforidua ja ghanalaista ruokaa
Lähdettiin toissaviikonloppuna muutaman muun vapaaehtoisen kanssa reissuun. Matkustettiin perjantaina iltapäivällä Koforiduaan itäiseen Ghanaan ja perillä etsittiin meidän hostelli, missä kaks muuta jo oottikin meitä.
Käytiin illalla vielä syömässä ja odotettiin et viimeinen matkalainen saapuis ja sit hyvien yöunien jälkeen lähdettiin seuraavana aamuna läheiselle Botin alueelle. Syötiin aamupalaa trotrossa ja matka kesti noin puolisen tuntia kunnes saavuttiin porteille missä sisäänpääsymaksun jälkeen saatiin matkaan opas joka lähti näyttämään aluetta meille. Oli tosi hassua, kun Boti Fallsien alueella oli meidän lisäks muitakin valkoisia, eikä meitä ihan kovin paljoa täällä nää.
Käveltiin kolmen tanskalaisen ja meidän porukalla oppaan perässä viidakkoon ja varmaan ainakin noin 45 minuuttia suuntaansa tarvottiin jyrkkiä rinteitä ylös ja alas jotta päästiin ns. Sateenvarjokivelle näkemään koko laakson maisemat.
En varmaan koskaan oo pelännyt niin paljon henkeni puolesta kun niillä reiteillä (ja sen päiväisten trotrokuskien kyydissä), mutta selvittiin kaikki ehjinä ja oli kyllä täysin vaivan arvoinen kokemus.
Käytiin vielä tsekkaamas sellanen kolmihaarainen palmu minkä juurella oleva "fertility stone" eli hedelmällisyyskivi kuulemma tekee sun seuraavasta raskaudesta kaksos tai kolmosraskauden jos sitä koskee ja siks monilla alueen asukkailla on tuplat tai triplat lapsia. Me ei kukaan oikein uskottu noihin tarinoihin mut kuitenkin pitäydyttiin ihan varmuuden vuoks kaukana siitä möhkäleestä.
Kun palattiin takas lähtöpaikkaan meitä odotti 250 askelmaiset kiviportaat jotka sit kipiteltiin alas varsinaisille Boti Falls - vesiputouksille. Käytiin putouksen alla uimassa ja otettiin rutkasti kuvia ennen kun jatkettiin matkaa.
Meidän seurueesta yks oli lukenu että lähellä on myös pienempi vesiputous, joka on enemmän paikallisten kuin turistien suosiossa ja päätettiin että kun aikaa oli niin mentäis myös sinne. Päädyttiin pikkuseen kylään missä asukkaat pientä maksua vastaan lähti näyttämään paikan meille. Käveltiin taas metsään ja oli ihan kun oltais astuttu jostain salaisesta portaalista ihan toiseen maailmaan. Siellä oli sellanen pieni syvennys kallioiden välissä ja sen pohjalla virtas joki jonka vesi tuli kallioiden välissä vaahtoavasta putouksesta.
Lähellä oli myös tosi paljon sitä edellistä näköalapaikkaa muistuttava kivi ja sen jälkeen kivuttiin vielä putouksen lähteelle eli kallioiden päälle, missä virtas sellanen pieni joki ja siel oli joku paikallinen pesemässä pyykkejään.
Botin reissu oli super hieno ja illalla koforiduaan saavuttuamme käytiin taas samassa katukeittiössä syömässä ja ruotimassa päivän tapahtumat.
Seuraavana aamuna kutsuikin jo kotimatka. Käveltiin paikallisen marketin läpi ja syötiin matkalla amupalaa ja sen jälkeen erkaannuttiin muista ja lähdettiin kotiin.
Tällä reissulla tuli syötyä paljon paikallisia juttuja ja siks ajattelin lisätä tähän loppuun pienen infopläjäyksen mun viikonlopun ruokavaliosta.
Toisin kun Suomessa, Ghanassa harvemmin löytyy mitään kahviloita missä syödä aamiaista. Me syötiin molempina aamuina esim kadulla kulkevilt kauppiailta ostettuja hedelmiä tai leivoksia tai jogurttimiesten vaunujen antimia.
Ghanaan matkaaville vinkkinä, tän maan parasta herkkua on FanYogo jugurttijäät. Lähes kaikkialla on aina joku sellasen pienen kärryn ja pyöräntorven kanssa kulkemassa ja ne myy jäädytettyä jogurttia, maitokaakaoo ja mehua. Samoista kärryistä voi saada myös isoja paputäytteisiä kevätrullia, pasteijaa muistuttavia lihapiirakoita, sokeripäällysteettömältä munkilta maistuvia leivoksia tai sitruunamuffineita. Kaduilla kulkee myös paljon jengiä korit päänpäällä ja yleensä aina löytyy joku joka myy esim. Vettä ja muita juomia, keksejä tai vaikka vesimeloniviipaleita.
Ruoka täällä on paljolti riisiä, keittobanaania, jamssia ja erilaisia kastikkeita. Ite söin viikonloppuna ainakin jollof-riisiä papujen kanssa ja pastaa, papuja ja kananmunaa. Yleensä riisi on sellanen mitä löytyy ihan kaikkialta ja näillä tosi usein riisi on joko fried ricea eli sellast paistettua ja tosi herkullista riisiä kanan kaa tai jollofia jossa on kai joku tomaattikastike riisin seassa.
Mun ehdoton suosikkiruoka on silti banku (sellanen sitkeähköä taikinaa muistuttava pallo joka tehdään kai jauhetusta maissista) ja tulinen maapähkinäkeitto.
Toisen sijan saa paikallisten suosima tilapia-kala, jonka kanssa on yleensä tarjolla riisiä.
En ollenkaan tiennyt mitä Ghanassa tai afrikassa ylipäätään syödään ennen kun tulin tänne ja kuumottelin tosi paljon ruuan tulisuutta etukäteen, mutta myös mä joka en tulisesta oo koskaa oikee innostunut oon nyt viimestään rakastunut ghanalaiseen ruokaan. Toki on päiviä kun pasta ja pizza maittaa paremmin (näitä meillä kotona syödään koska täällä asuu yks italialainen), mut pääasiassa paikallinen ruoka on todella hyvää. Ja on se myös halpaa.
Annos riisiä ja kanaa katukeittiöstä maksaa about euron ja esim noi aiemmin mainitut jugurttijäät ja leivokset on yhden cedin luokkaa eli noin 20 senttiä. Hedelmienkin hinnat on lähes aina alle euron esim tuore ananas on noin 40 senttiä ja terttu banaaneja 60 senttiä eli ei täällä itteään vararikkoon saa syötyä. Myös matkustelu on suht halpaa ja laskeskelinkin just että koko viikonlopun reissun aikana mulla meni rahaa noin 30 euroa samoin kun aiemmin kun vietettiin koko viikonloppu pääkaupungissa Accrassa ja olis varmasti mennyt vielä vähemmän, jos ei oltais eksytty minnekkään turistinähtävyydeks luokiteltavaan paikkaan. Siispä vaikka lennot Ghanaan maksaakin enemmän kuin eurooppaan lomalle lähtevällä, niin on tääkin ihan kokemisen arvoinen paikka ja sen mitä matkoissa häviää, voittaa kyllä halutessaan ihan kaikessa muussa.
Käytiin illalla vielä syömässä ja odotettiin et viimeinen matkalainen saapuis ja sit hyvien yöunien jälkeen lähdettiin seuraavana aamuna läheiselle Botin alueelle. Syötiin aamupalaa trotrossa ja matka kesti noin puolisen tuntia kunnes saavuttiin porteille missä sisäänpääsymaksun jälkeen saatiin matkaan opas joka lähti näyttämään aluetta meille. Oli tosi hassua, kun Boti Fallsien alueella oli meidän lisäks muitakin valkoisia, eikä meitä ihan kovin paljoa täällä nää.
Käveltiin kolmen tanskalaisen ja meidän porukalla oppaan perässä viidakkoon ja varmaan ainakin noin 45 minuuttia suuntaansa tarvottiin jyrkkiä rinteitä ylös ja alas jotta päästiin ns. Sateenvarjokivelle näkemään koko laakson maisemat.
En varmaan koskaan oo pelännyt niin paljon henkeni puolesta kun niillä reiteillä (ja sen päiväisten trotrokuskien kyydissä), mutta selvittiin kaikki ehjinä ja oli kyllä täysin vaivan arvoinen kokemus.
Käytiin vielä tsekkaamas sellanen kolmihaarainen palmu minkä juurella oleva "fertility stone" eli hedelmällisyyskivi kuulemma tekee sun seuraavasta raskaudesta kaksos tai kolmosraskauden jos sitä koskee ja siks monilla alueen asukkailla on tuplat tai triplat lapsia. Me ei kukaan oikein uskottu noihin tarinoihin mut kuitenkin pitäydyttiin ihan varmuuden vuoks kaukana siitä möhkäleestä.
Kun palattiin takas lähtöpaikkaan meitä odotti 250 askelmaiset kiviportaat jotka sit kipiteltiin alas varsinaisille Boti Falls - vesiputouksille. Käytiin putouksen alla uimassa ja otettiin rutkasti kuvia ennen kun jatkettiin matkaa.
Meidän seurueesta yks oli lukenu että lähellä on myös pienempi vesiputous, joka on enemmän paikallisten kuin turistien suosiossa ja päätettiin että kun aikaa oli niin mentäis myös sinne. Päädyttiin pikkuseen kylään missä asukkaat pientä maksua vastaan lähti näyttämään paikan meille. Käveltiin taas metsään ja oli ihan kun oltais astuttu jostain salaisesta portaalista ihan toiseen maailmaan. Siellä oli sellanen pieni syvennys kallioiden välissä ja sen pohjalla virtas joki jonka vesi tuli kallioiden välissä vaahtoavasta putouksesta.
Lähellä oli myös tosi paljon sitä edellistä näköalapaikkaa muistuttava kivi ja sen jälkeen kivuttiin vielä putouksen lähteelle eli kallioiden päälle, missä virtas sellanen pieni joki ja siel oli joku paikallinen pesemässä pyykkejään.
Botin reissu oli super hieno ja illalla koforiduaan saavuttuamme käytiin taas samassa katukeittiössä syömässä ja ruotimassa päivän tapahtumat.
Seuraavana aamuna kutsuikin jo kotimatka. Käveltiin paikallisen marketin läpi ja syötiin matkalla amupalaa ja sen jälkeen erkaannuttiin muista ja lähdettiin kotiin.
Tällä reissulla tuli syötyä paljon paikallisia juttuja ja siks ajattelin lisätä tähän loppuun pienen infopläjäyksen mun viikonlopun ruokavaliosta.
Toisin kun Suomessa, Ghanassa harvemmin löytyy mitään kahviloita missä syödä aamiaista. Me syötiin molempina aamuina esim kadulla kulkevilt kauppiailta ostettuja hedelmiä tai leivoksia tai jogurttimiesten vaunujen antimia.
 |
| Tuoretta papayaa aamupalaks viime Accran retkellä |
Ghanaan matkaaville vinkkinä, tän maan parasta herkkua on FanYogo jugurttijäät. Lähes kaikkialla on aina joku sellasen pienen kärryn ja pyöräntorven kanssa kulkemassa ja ne myy jäädytettyä jogurttia, maitokaakaoo ja mehua. Samoista kärryistä voi saada myös isoja paputäytteisiä kevätrullia, pasteijaa muistuttavia lihapiirakoita, sokeripäällysteettömältä munkilta maistuvia leivoksia tai sitruunamuffineita. Kaduilla kulkee myös paljon jengiä korit päänpäällä ja yleensä aina löytyy joku joka myy esim. Vettä ja muita juomia, keksejä tai vaikka vesimeloniviipaleita.
Ruoka täällä on paljolti riisiä, keittobanaania, jamssia ja erilaisia kastikkeita. Ite söin viikonloppuna ainakin jollof-riisiä papujen kanssa ja pastaa, papuja ja kananmunaa. Yleensä riisi on sellanen mitä löytyy ihan kaikkialta ja näillä tosi usein riisi on joko fried ricea eli sellast paistettua ja tosi herkullista riisiä kanan kaa tai jollofia jossa on kai joku tomaattikastike riisin seassa.
 |
| Jollof-riisiä ja papuja ensimmäisenä Koforiduan iltana |
Mun ehdoton suosikkiruoka on silti banku (sellanen sitkeähköä taikinaa muistuttava pallo joka tehdään kai jauhetusta maissista) ja tulinen maapähkinäkeitto.
Toisen sijan saa paikallisten suosima tilapia-kala, jonka kanssa on yleensä tarjolla riisiä.
En ollenkaan tiennyt mitä Ghanassa tai afrikassa ylipäätään syödään ennen kun tulin tänne ja kuumottelin tosi paljon ruuan tulisuutta etukäteen, mutta myös mä joka en tulisesta oo koskaa oikee innostunut oon nyt viimestään rakastunut ghanalaiseen ruokaan. Toki on päiviä kun pasta ja pizza maittaa paremmin (näitä meillä kotona syödään koska täällä asuu yks italialainen), mut pääasiassa paikallinen ruoka on todella hyvää. Ja on se myös halpaa.
Annos riisiä ja kanaa katukeittiöstä maksaa about euron ja esim noi aiemmin mainitut jugurttijäät ja leivokset on yhden cedin luokkaa eli noin 20 senttiä. Hedelmienkin hinnat on lähes aina alle euron esim tuore ananas on noin 40 senttiä ja terttu banaaneja 60 senttiä eli ei täällä itteään vararikkoon saa syötyä. Myös matkustelu on suht halpaa ja laskeskelinkin just että koko viikonlopun reissun aikana mulla meni rahaa noin 30 euroa samoin kun aiemmin kun vietettiin koko viikonloppu pääkaupungissa Accrassa ja olis varmasti mennyt vielä vähemmän, jos ei oltais eksytty minnekkään turistinähtävyydeks luokiteltavaan paikkaan. Siispä vaikka lennot Ghanaan maksaakin enemmän kuin eurooppaan lomalle lähtevällä, niin on tääkin ihan kokemisen arvoinen paikka ja sen mitä matkoissa häviää, voittaa kyllä halutessaan ihan kaikessa muussa.
Kommentit
Lähetä kommentti