Joululomamatka ja viimeinen kuukausi käyntiin
Huomenna mun lähtölaskuri näyttää +150 päivää saapumisesta ja 31 päivää lähtöön. On ihan käsittämätöntä miten nopeesti aika täällä on kulunut. Blogi on ollut hiljaisempi kun olisin halunnut, mutta koska kevät suomessa odottaa on myös meidän täällä haettava töitä ja nettikahvilatuokiot onkin hujahtaneet siinä hommassa.
Joululomalla oltiin matkustelemassa Ghanan rannikkoseuduilla. Ensin mentiin Cape Three Pointiin, joka on Ghanan eteläisin piste. Tehtiin yhden yön välipaussi Elminassa ja päätettiin et sinne palataan vielä. Joulun pyhät kuitenkin meni rannalla loikoillessa ja meressä pulikoidessa. Meitä oli Cape Three Pointilla useampi ICYE:n vapaaehtoinen ja vietettiin aikaa yhdessä nuotiolla istuskellen ja 25. päivä isolla juhladinnerillä. Koko joulun kohokohdaksi mulle itselle ainakin kuitenkin muodostui kun jouluaattona noin kahtakymmentä vaille keskiyön rannan tuntumassa kuoriutu kuus merikilpikonnan poikasta ja pääsin olemaan osana niiden mereen avustamista.
Tapaninpäivänä olikin taas aika matkustaa. Hypättiin moottoripyörätaksin kyytiin (oli muuten pelottavin kokemus ikinä niin huonolla tiellä ja turvattomin järjestelyin) ja selvittiin hengissä trotrolle, joka vei meidät mutkien kautta Cape Coastiin. Cape Coast on ollu aikanaan Ghananssa orjakaupan keskus ja käytiinkin vierailulla myös Cape Coast castlessa, jossa päästiin näkemään tilat missä orjia pidettiin ja tutustumaan linnan historiaan. Vaikeeta on käsittää miten julmia ihmiset voi olla toisiaan kohtaan.
Cape Coast oli kaupunkina todella ihana ja, jos oltais löydetty se aiemmin niin varmasti oltais palattu takaisin jossain vaiheessa. Sattumalta törmättiin myös muutamaan kaveriin siellä ja päätettiniin porukalla vierailla Hans Cottage Botelissa, jossa päästiin näkemään krokotiileja ja seilailemaan pienellä paatilla. Tän jälkeen matka vei takaisin Elminaan, johon oltiin aiemmin kovin tykästytty.
Elmina niinkun Cape Three Pointkin oli merenrantakohde, jossa ainoo aktiviteetti oli oikeestaan rannalla löhöäminen. Se oli kuitenkin kivaa ja käytiin päivällä myös Elminan kylässä kävelyllä nauttimassa torin herkuista ja auringosta. Elminassa joukkoon liittyi pari meidän vapaaehtoiskaveria joiden kanssa jatkettiin matkaa Winnebaan. Vietettiin Winnebassa uusi vuosi noin 20 muun vapaaehtoisen kanssa, jotka muuten oli kaikki saksalaisia ja oli ihan hauska ilta, vaikka oltiinkin ainoat juhlijat, koska täällä Ghanassa paikalliset viettää uuden vuoden yön kirkossa ja juhlii vasta 1.1.
Kun tammikuun ensimmäinen aamu sitten valkeni, lähdettiin Inkan kanssa kohti kotia ja törmättiin Winneban keskustassa juhlaparaatiin. Hassuihin asuihin pukeutuneita ihmisiä marssi letkassa kaupungin katuja osa soittaen rumpuja tai torvia ja osa esim. puujaloilla yläilmoissa heiluen.
Oltiin reissun jälkeen ihan poikki ja päätettiin ottaa loppuloma rennosti kotona, mut oli kaikin puolin mukava joululoma ja paikat joissa käytiin oli tosi kivoja.
Joululomalla oltiin matkustelemassa Ghanan rannikkoseuduilla. Ensin mentiin Cape Three Pointiin, joka on Ghanan eteläisin piste. Tehtiin yhden yön välipaussi Elminassa ja päätettiin et sinne palataan vielä. Joulun pyhät kuitenkin meni rannalla loikoillessa ja meressä pulikoidessa. Meitä oli Cape Three Pointilla useampi ICYE:n vapaaehtoinen ja vietettiin aikaa yhdessä nuotiolla istuskellen ja 25. päivä isolla juhladinnerillä. Koko joulun kohokohdaksi mulle itselle ainakin kuitenkin muodostui kun jouluaattona noin kahtakymmentä vaille keskiyön rannan tuntumassa kuoriutu kuus merikilpikonnan poikasta ja pääsin olemaan osana niiden mereen avustamista.
Tapaninpäivänä olikin taas aika matkustaa. Hypättiin moottoripyörätaksin kyytiin (oli muuten pelottavin kokemus ikinä niin huonolla tiellä ja turvattomin järjestelyin) ja selvittiin hengissä trotrolle, joka vei meidät mutkien kautta Cape Coastiin. Cape Coast on ollu aikanaan Ghananssa orjakaupan keskus ja käytiinkin vierailulla myös Cape Coast castlessa, jossa päästiin näkemään tilat missä orjia pidettiin ja tutustumaan linnan historiaan. Vaikeeta on käsittää miten julmia ihmiset voi olla toisiaan kohtaan.
Cape Coast oli kaupunkina todella ihana ja, jos oltais löydetty se aiemmin niin varmasti oltais palattu takaisin jossain vaiheessa. Sattumalta törmättiin myös muutamaan kaveriin siellä ja päätettiniin porukalla vierailla Hans Cottage Botelissa, jossa päästiin näkemään krokotiileja ja seilailemaan pienellä paatilla. Tän jälkeen matka vei takaisin Elminaan, johon oltiin aiemmin kovin tykästytty.
Elmina niinkun Cape Three Pointkin oli merenrantakohde, jossa ainoo aktiviteetti oli oikeestaan rannalla löhöäminen. Se oli kuitenkin kivaa ja käytiin päivällä myös Elminan kylässä kävelyllä nauttimassa torin herkuista ja auringosta. Elminassa joukkoon liittyi pari meidän vapaaehtoiskaveria joiden kanssa jatkettiin matkaa Winnebaan. Vietettiin Winnebassa uusi vuosi noin 20 muun vapaaehtoisen kanssa, jotka muuten oli kaikki saksalaisia ja oli ihan hauska ilta, vaikka oltiinkin ainoat juhlijat, koska täällä Ghanassa paikalliset viettää uuden vuoden yön kirkossa ja juhlii vasta 1.1.
Kun tammikuun ensimmäinen aamu sitten valkeni, lähdettiin Inkan kanssa kohti kotia ja törmättiin Winneban keskustassa juhlaparaatiin. Hassuihin asuihin pukeutuneita ihmisiä marssi letkassa kaupungin katuja osa soittaen rumpuja tai torvia ja osa esim. puujaloilla yläilmoissa heiluen.
Oltiin reissun jälkeen ihan poikki ja päätettiin ottaa loppuloma rennosti kotona, mut oli kaikin puolin mukava joululoma ja paikat joissa käytiin oli tosi kivoja.
Nyt kun aletaan lähestyä meidän matkan maaliviivaa, tunnelmat on vähän kummalliset. Tai oikeestaan tuntuu ettei oo mitään fiiliksiä. Tavallaan sellanen olo et niin no näinhän se on. Ja vaikka haaveilenkin jo Suomesta ja kaikista loputtomista mahdollisuuksista siellä, ei kotiinpaluu herätä mussa mitään suurta innostusta mut ei myöskään surua tai harmitusta siitä että tää loppuu, ei ainakaan vielä. Ehkä se on ihan hyvä niin voin vaan keskittyä siihen mitä täällä vielä tapahtuu. Esimerkiks huomenna alkaa meidän loppuleiri Kumasissa ja siitä matkataan sit Ghanan pohjoisosiin Tamaleen ja Molen kansallispuistoon. Sit kun sieltä palataan niin onkin enää kolme viikkoa jäljellä Ghanaelämää ja 22. helmikuuta on aika lentää takaisin eurooppaan. Kuulemisiin.
-Laura
-Laura
Kommentit
Lähetä kommentti