Työ vaihtovuoden takana - Osa 1, paperisotaa
Heips!
Mun mielestä oli hyvä idea avata vähän kaikkea sitä, mitä tällanen puoleks vuodeks ulkomaille lähteminen oikeesti vaatii, sillä siitä oisin ite tarvinnu enemmän tietoa ennen päätöstäni. Kaikki blogit ja Instagram-tilit näyttää vaan kuvia kohdemaasta ja kertoo hauskoja juttuja siitä, mitä on elää toisessa maassa. Kuitenkin jo nyt, ennen kuin tiedän edes mun sijoituspaikkaa tai työnkuvaa mä oon kohdannu melkoisen vuoren papereita (tai sähköpostin liitetiedostoja). Seuraavassa osassa ehkä käsittelen tarkemmin joko viisumiprosessia, valmennusleiriä tai yhteydenpitoa kohdemaahan, mutta nyt puhutaan paperisodasta.
Ihan ensimmäisenä kohdemaapäätöksen saamista seuras osallistumis- ja maksusopimusten täyttö ja vakuutusehtojen allekirjottaminen. Nää on tietenkin olennainen osa prosessia, sillä mikäli jotain ongelmia ilmaantuis täytyy sekä mulla, että mut lähettävällä järjestöllä olla mustaa valkosella kaikesta siitä mitä on sovittu. Nää paperit oli nopea lukea ja täyttää ja sen jälkeen lähetinkin ne pikimmiten sekä sähköisesti, että postissa järjestölle.
Tän jälkeen mä perehdyin pariin pinkkaan kuvauksia niin Ghanasta kuin siellä tarjolla olevista työmahdollisuuksista. Ghanassa on paljon esim. jonkin uskonnollisen yhteisön pitämiä kouluja tai ns. päiväkotityyppisiä viritelmiä ja orpokoteja. Tästä heti lisää plussaa ICYE:lle, että tärkeitä kulttuurieroja, ohjeistuksia ja työpaikkakuvauksia oli koottu kompaktiin pakettiin, sillä vaikka mun toki täytyy vielä itsekin perehtyä kohdemaahani, niin näillä tiedoilla mulla on jo suht kattava ennakkokäsitys maasta.
Mulla sattu myös käymään niin, että mun passi vanhenee kuukausi ennen mun paluuta, joten mun täytyi näin ollen käydä ottamassa uudet passikuvat ja täyttää anomus uudesta passista. Sen lisäks kävin koulun terveydenhoitajalla kysymässä neuvoa rokotuksiin ja hän ohjasi mut kaupungin rokotuskeskukselle, sillä sieltä mä toivonmukaan saan ajankohtaisimman infon siitä mitä rokotteita mä tarvitsen. Soitan sinne vielä tässä lähipäivinä ja kerron sitten mahdollisesti myöhemmin montako piikkiä tää reissu multa vaatii.
Tulevia paperihommia, joiden hoitaminen on mahdollista vasta myöhemmin on esim. lääkärintodistuksen hankkiminen, rikosrekisteriote, CV:n kääntäminen englanniksi sekä keväällä valmistuttuani tarvitsen käännöksen myös mun ylioppilastodistuksesta.
Sitten se viisumi. Siinäpä projektia kerrakseen. Ghanan viisumihan haetaan siis ilmeisesti Tanskan Ghanan suurlähetystöstä, jollen ihan väärin muista. Sitä varten täytyy olla esim. suosituskirje oppilaitokselta ja jotain suosituksia myös ilmeisesti Ghanan päästä meille annetuilta yhteyshenkilöiltä. Viisumin voi hakea vaan kolmeksi kuukaudeksi ja näin ollen siihen haetaan Ghanassa paikallisen järjestön kanssa vielä jatkoa. Viisumihomma on kuitenkin niin laaja, ettei se ehkä ole vielä tämän postauksen asia, joten koetan parhaani mukaan palailla siihen kun asia on ajankohtaisempi. Näillä tiedoilla eteenpäin. Toivottavasti tästä on jotain apua ehkä tuleville matkalaisille varautumisessa.
-Laura
Mun mielestä oli hyvä idea avata vähän kaikkea sitä, mitä tällanen puoleks vuodeks ulkomaille lähteminen oikeesti vaatii, sillä siitä oisin ite tarvinnu enemmän tietoa ennen päätöstäni. Kaikki blogit ja Instagram-tilit näyttää vaan kuvia kohdemaasta ja kertoo hauskoja juttuja siitä, mitä on elää toisessa maassa. Kuitenkin jo nyt, ennen kuin tiedän edes mun sijoituspaikkaa tai työnkuvaa mä oon kohdannu melkoisen vuoren papereita (tai sähköpostin liitetiedostoja). Seuraavassa osassa ehkä käsittelen tarkemmin joko viisumiprosessia, valmennusleiriä tai yhteydenpitoa kohdemaahan, mutta nyt puhutaan paperisodasta.
Ihan ensimmäisenä kohdemaapäätöksen saamista seuras osallistumis- ja maksusopimusten täyttö ja vakuutusehtojen allekirjottaminen. Nää on tietenkin olennainen osa prosessia, sillä mikäli jotain ongelmia ilmaantuis täytyy sekä mulla, että mut lähettävällä järjestöllä olla mustaa valkosella kaikesta siitä mitä on sovittu. Nää paperit oli nopea lukea ja täyttää ja sen jälkeen lähetinkin ne pikimmiten sekä sähköisesti, että postissa järjestölle.
Tän jälkeen mä perehdyin pariin pinkkaan kuvauksia niin Ghanasta kuin siellä tarjolla olevista työmahdollisuuksista. Ghanassa on paljon esim. jonkin uskonnollisen yhteisön pitämiä kouluja tai ns. päiväkotityyppisiä viritelmiä ja orpokoteja. Tästä heti lisää plussaa ICYE:lle, että tärkeitä kulttuurieroja, ohjeistuksia ja työpaikkakuvauksia oli koottu kompaktiin pakettiin, sillä vaikka mun toki täytyy vielä itsekin perehtyä kohdemaahani, niin näillä tiedoilla mulla on jo suht kattava ennakkokäsitys maasta.
Mulla sattu myös käymään niin, että mun passi vanhenee kuukausi ennen mun paluuta, joten mun täytyi näin ollen käydä ottamassa uudet passikuvat ja täyttää anomus uudesta passista. Sen lisäks kävin koulun terveydenhoitajalla kysymässä neuvoa rokotuksiin ja hän ohjasi mut kaupungin rokotuskeskukselle, sillä sieltä mä toivonmukaan saan ajankohtaisimman infon siitä mitä rokotteita mä tarvitsen. Soitan sinne vielä tässä lähipäivinä ja kerron sitten mahdollisesti myöhemmin montako piikkiä tää reissu multa vaatii.
Tulevia paperihommia, joiden hoitaminen on mahdollista vasta myöhemmin on esim. lääkärintodistuksen hankkiminen, rikosrekisteriote, CV:n kääntäminen englanniksi sekä keväällä valmistuttuani tarvitsen käännöksen myös mun ylioppilastodistuksesta.
Sitten se viisumi. Siinäpä projektia kerrakseen. Ghanan viisumihan haetaan siis ilmeisesti Tanskan Ghanan suurlähetystöstä, jollen ihan väärin muista. Sitä varten täytyy olla esim. suosituskirje oppilaitokselta ja jotain suosituksia myös ilmeisesti Ghanan päästä meille annetuilta yhteyshenkilöiltä. Viisumin voi hakea vaan kolmeksi kuukaudeksi ja näin ollen siihen haetaan Ghanassa paikallisen järjestön kanssa vielä jatkoa. Viisumihomma on kuitenkin niin laaja, ettei se ehkä ole vielä tämän postauksen asia, joten koetan parhaani mukaan palailla siihen kun asia on ajankohtaisempi. Näillä tiedoilla eteenpäin. Toivottavasti tästä on jotain apua ehkä tuleville matkalaisille varautumisessa.
-Laura
Kommentit
Lähetä kommentti