Elämä matkalaukussa
Heips!
Viime kerrasta on taas ihan liikaa aikaa, koska en vaan oo jaksanu ja ehtiny nähdä vaivaa tän blogin eteen. Niin kauan aikaa, että oon ehtiny tässä välissä muuttaa Ghanaan.
Tänään on meidän eka päivä täällä, koska tultiin myöhään eilen illalla. Majoitutaan kai ainakin viikko tälläsessä hostellissa Accrassa ja huomenna meillä alkaa alkuvalmennusleiri. Sen jälkeen päästään vasta omiin projekteihin.
Ekoja huomioita, mitä ollaan tehty on et tääl ei oo mitää väliä liikennesäännöillä. Jengi ajaa ihan miten sattuu, mopot menee autojen välissä puikkelehtien ja liikennevaloihin pysähtyessä tielle hyppää kauppiaita myymään mitä oudompia juttuja. Tääl kaikki kannetaan päänpäällä ja jos jossain piirretää afrikkalaiset naiset värikkäisii vaatteisiin kori päässään, niin se ei oo kyl mikään myytti. En käsitä miten ne saa kaikki ne tavarat pysymään siellä pitämättä ees kiinni.
Tääl juomavesi myydään pusseissa. Siis ihan vaan muovipussiin pakattua vettä. On näil pullojakin, mut ne on kuulemma kalliimpia ja maistuu pahemmalle. Anyways oon jo nyt kovin innoissani kaikesta tulevasta ja haluaisin vaan kaiken mulle heti tänne nyt ja oppia tuntee tän kulttuurin, tietää kaiken mun projektista ja päästä tutkimaan paikkoja.
Oon siinä mielessä ihan onnekas et mulle tää siirtyminen kävi näinkin helposti. Käsittelin kaikki lähtöpaniikit, surut ja muut jo niin ajoissa et itessää lähtemiseen niitä ei enää jääny ja poistuin suomesta suurinpiirtein niin et sanoin vaan heippa ja lähdin.
Lähtemistä ennen piti kuitenkin pakata. No mitä sitä sitten pitäis ottaa mukaan puoleks vuodeks Afrikkaan?
Tärkeimpinä ja oudoimpina asioina, joita jouduin miettimään oli kaikki lukuisat purkit ja putelit. Varmasti joitain näistä löytyy täältäkin, mutta halusin varautua kaikkeen, joten mulla on nyt mukana aurinkorasvaa erikseen kropalle ja kasvoille, käsidesiä, hyttyskarkotetta, after sunia ja spf huulirasvaa ja vielä kaikista yllättävin eli shampoota. Näillä afrikkalaisilla kun on niin erilaiset hiukset ettei täällä suomalaiselle tukalle sopivaa shampoota kuulemma löydy. (Vinkki vitonen: Pirkan baby wipesit on maailman kätevimpiä ihonpuhdistukseen kaikista päivän pölyistä, kun täällä ei paljon tuu meikkiäkää käytettyä ja ne sopii myös hien pyyhkimisee pitkin päivää)
Tässä alla on kaikkee extraa mitä pakkasin kuten hyttysverkko, epilaattori (tääl ei kuulemma myydä esim. sheivereitä), jatkojohto ja adapteri, pyykkisaippua, tollanen juoksijan vyö ja toinen pieni laukku, kännykän näyttösuoja ihan varmuudeks, kuivashampoota, kakkoslompakko ja tuol pinkis pussukassa on esim. kynsisakset, matkakokonen käsidesi, pari korua ja kaikkee muuta pientä.
Viime kerrasta on taas ihan liikaa aikaa, koska en vaan oo jaksanu ja ehtiny nähdä vaivaa tän blogin eteen. Niin kauan aikaa, että oon ehtiny tässä välissä muuttaa Ghanaan.
Tänään on meidän eka päivä täällä, koska tultiin myöhään eilen illalla. Majoitutaan kai ainakin viikko tälläsessä hostellissa Accrassa ja huomenna meillä alkaa alkuvalmennusleiri. Sen jälkeen päästään vasta omiin projekteihin.
Ekoja huomioita, mitä ollaan tehty on et tääl ei oo mitää väliä liikennesäännöillä. Jengi ajaa ihan miten sattuu, mopot menee autojen välissä puikkelehtien ja liikennevaloihin pysähtyessä tielle hyppää kauppiaita myymään mitä oudompia juttuja. Tääl kaikki kannetaan päänpäällä ja jos jossain piirretää afrikkalaiset naiset värikkäisii vaatteisiin kori päässään, niin se ei oo kyl mikään myytti. En käsitä miten ne saa kaikki ne tavarat pysymään siellä pitämättä ees kiinni.
Tääl juomavesi myydään pusseissa. Siis ihan vaan muovipussiin pakattua vettä. On näil pullojakin, mut ne on kuulemma kalliimpia ja maistuu pahemmalle. Anyways oon jo nyt kovin innoissani kaikesta tulevasta ja haluaisin vaan kaiken mulle heti tänne nyt ja oppia tuntee tän kulttuurin, tietää kaiken mun projektista ja päästä tutkimaan paikkoja.
Oon siinä mielessä ihan onnekas et mulle tää siirtyminen kävi näinkin helposti. Käsittelin kaikki lähtöpaniikit, surut ja muut jo niin ajoissa et itessää lähtemiseen niitä ei enää jääny ja poistuin suomesta suurinpiirtein niin et sanoin vaan heippa ja lähdin.
Lähtemistä ennen piti kuitenkin pakata. No mitä sitä sitten pitäis ottaa mukaan puoleks vuodeks Afrikkaan?
Tärkeimpinä ja oudoimpina asioina, joita jouduin miettimään oli kaikki lukuisat purkit ja putelit. Varmasti joitain näistä löytyy täältäkin, mutta halusin varautua kaikkeen, joten mulla on nyt mukana aurinkorasvaa erikseen kropalle ja kasvoille, käsidesiä, hyttyskarkotetta, after sunia ja spf huulirasvaa ja vielä kaikista yllättävin eli shampoota. Näillä afrikkalaisilla kun on niin erilaiset hiukset ettei täällä suomalaiselle tukalle sopivaa shampoota kuulemma löydy. (Vinkki vitonen: Pirkan baby wipesit on maailman kätevimpiä ihonpuhdistukseen kaikista päivän pölyistä, kun täällä ei paljon tuu meikkiäkää käytettyä ja ne sopii myös hien pyyhkimisee pitkin päivää)
Tuliaisiks mun projektiin mä halusin viedä jotain suomalaista. Ostin neljä pussia kettukarkkeja, salmiakkia ja tarrakirjoja ja lisäks muutaman eri tasoisen lastenkirjan, koska mun projektin lasten ikähaarukka on 4-14.
Tälläsessä ympäristössä, missä ei ruuasta välttämättä kaikkia vitamiineja esimerkiks saa on hyvä olla mukana omat ravintolisät, koin ite tarvitsevani vaan noi alla näkyvät purkit. Sit tietty maitohappobakteereja mahan shokeeraamisen välttämiseks ja panadolia varmuuden vuoks. Osa otti kyllä myös esim jotain vatsalääkkeitä, jos vaikka turistiripuli iskis, mutta ite päätin luottaa et löydän sellasia tarvittaessa täältä. Kuvassa näkyvä Lariam on malarianestolääke, joka on suhteellisen tärkee osa Afrikassa matkailua.
Tässä alla on kaikkee extraa mitä pakkasin kuten hyttysverkko, epilaattori (tääl ei kuulemma myydä esim. sheivereitä), jatkojohto ja adapteri, pyykkisaippua, tollanen juoksijan vyö ja toinen pieni laukku, kännykän näyttösuoja ihan varmuudeks, kuivashampoota, kakkoslompakko ja tuol pinkis pussukassa on esim. kynsisakset, matkakokonen käsidesi, pari korua ja kaikkee muuta pientä.
Näiden lisäks mulla on toki vaatteita. Pari yöasua, useemmat pitkät mut ohuet housut ja hameet, narutoppeja ja t-paitoja, yks huivi ja olkapäät peittävä kimono ja parit kengät.
Toki pakkasin muutakin, mutta aattelin että tässä nyt on nää kiinnostavimmat ja tärkeimmät ja myöhemmin sit tarkkailen et mitä olis ehkä viel pitänyt olla ja mikä oli turhaa ja kirjotan uuden pakkaus- ja matkavinkkipostauksen sit paluun jälkeen.
So far so good, mulla menee hyvin ja oon vielä ihan kunnossa vaikka aamiaisella oli salaattia ja majoneesia mitkä vähän hirvitti enkä saanu edes kahvia.
Kuulemiin!
- Laura
Kommentit
Lähetä kommentti