Laura's suitcase

Huomenna mun lähtölaskuri näyttää +150 päivää saapumisesta ja 31 päivää lähtöön. On ihan käsittämätöntä miten nopeesti aika täällä on kulunut. Blogi on ollut hiljaisempi kun olisin halunnut, mutta koska kevät suomessa odottaa on myös meidän täällä haettava töitä ja nettikahvilatuokiot onkin hujahtaneet siinä hommassa. Joululomalla oltiin matkustelemassa Ghanan rannikkoseuduilla. Ensin mentiin Cape Three Pointiin, joka on Ghanan eteläisin piste. Tehtiin yhden yön välipaussi Elminassa ja päätettiin et sinne palataan vielä. Joulun pyhät kuitenkin meni rannalla loikoillessa ja meressä pulikoidessa. Meitä oli Cape Three Pointilla useampi ICYE:n vapaaehtoinen ja vietettiin aikaa yhdessä nuotiolla istuskellen ja 25. päivä isolla juhladinnerillä. Koko joulun kohokohdaksi mulle itselle ainakin kuitenkin muodostui kun jouluaattona noin kahtakymmentä vaille keskiyön rannan tuntumassa kuoriutu kuus merikilpikonnan poikasta ja pääsin olemaan osana niiden mereen avustamista. Tapaninpäivänä oliki...

Lähdettiin toissaviikonloppuna muutaman muun vapaaehtoisen kanssa reissuun. Matkustettiin perjantaina iltapäivällä Koforiduaan itäiseen Ghanaan ja perillä etsittiin meidän hostelli, missä kaks muuta jo oottikin meitä. Käytiin illalla vielä syömässä ja odotettiin et viimeinen matkalainen saapuis ja sit hyvien yöunien jälkeen lähdettiin seuraavana aamuna läheiselle Botin alueelle. Syötiin aamupalaa trotrossa ja matka kesti noin puolisen tuntia kunnes saavuttiin porteille missä sisäänpääsymaksun jälkeen saatiin matkaan opas joka lähti näyttämään aluetta meille. Oli tosi hassua, kun Boti Fallsien alueella oli meidän lisäks muitakin valkoisia, eikä meitä ihan kovin paljoa täällä nää. Käveltiin kolmen tanskalaisen ja meidän porukalla oppaan perässä viidakkoon ja varmaan ainakin noin 45 minuuttia suuntaansa tarvottiin jyrkkiä rinteitä ylös ja alas jotta päästiin ns. Sateenvarjokivelle näkemään koko laakson maisemat.  En varmaan koskaan oo pelännyt niin paljon henkeni pu...

En oo varmaan vielä kertaakaan kunnolla kertonut mikä mun tehtävä täällä on. Syy on siinä, että mulla kesti aika kauan selvittää se edes itselleni. Ollaan tän koulun ensimmäiset vapaaehtoistyöntekijät ikinä ja siks meillä eikä kellään täällä ollut mitään hajua mikä meidän paikka vois olla. Alkuun meidän piti olla lukemisen ja kirjoittamisen opettajia, mutta niin iso vastuu niinkin tärkeän taidon oppimisesta ilman mitään pedagogista koulutusta tuntu liian suurelta ja juteltiin opettajien ja koulun johtajan kanssa että haluttais tehdä jotain muuta. Sit oltiin avustajia. Eli siis ei mitään. Istuttiin tunneilla ja katottiin kun opettaja teki töitä. Lopulta kuitenkin selvis et kolmosluokalla ei oo opettajaa matematiikassa ja Inka otti sen omaks tehtäväkseen. Mä puolestani pidän ekaluokkalaisille kaks tuntia viikossa matikkaa, jolloin heidän oma opettaja saa tehdä tarkistuksia ja tuntisuunnittelua. Löysin myös paikkani luovien taiteiden opetuksesta. Opettajilla on tääl myös paljon muuta...

Ghana on ihan hurjan mielenkiintoinen maa. Se on ollu Brittien vallan alla tosi kauan ja sit itsenäistyny noin 60 vuotta sitten. Ghanan historiaan mahtuu orjakauppaa, kultasuonia ja suurmiehiä, mut on ihme ettei täällä kukaan kanna kaunaa eurooppalaisia kohtaan. Käytiin yhtenä viikonloppuna Accrassa Ghanan kansallismuseossa, joka tosin oli remontissa. Kuitenkin siellä yks opas halus pitää meille briiffin Ghanan historiasta ja kulttuurista ja se sai mun tiedonjanon heräämään. Toivonkin et tän puolivuotisen aikana oppisin täst maasta vielä enemmän kun kansallislaulun ekan säkeistön. Kaiken tietouden lisäks opin koko ajan myös näkemällä. Mä nään kuinka koko maa herää eloon pimeän tultua, kuinka taivas vaihtaa väriään ja lopulta väärinpäin möllöttävä kuu varastaa shown. Mä nään tien varsilla valtavia puita ja luonnossa kaiken karvaisia kavereita kirjavista linnuista liskoihin. Mä nään ihania, innokkaita lapsia ja elämäniloisia aikuisia ja kaiken sen yhteisöllisyyden mikä tääl vallits...

Kun alunperin hain ICYE vapaaehtoisohjelmaan, mulle kerrottiin ettei Ghanassa oo isäntäperhemahdollisuutta, jota toivoin. Kuitenkin lopulta päädyttiin asumaan paikkaan, jossa meidän asumisessa yhdistyy isäntäperhe, projektin yhteydessä oleva ja itsenäinen majoitus. Me asutaan täs koululla, jossa työskennellään. Koululla on kaks rakennusta, toinen ihan vaan koulun käyttöön ja toisessa asuu meidän perhe. Meillä kuitenkin on alakerrassa ikään kuin oma asunto, ilman keittiötä vaan. On makuuhuone, pesutilat ja olkkari, keltaset seinät ja pitsiset verhot ja pikkuruinen televisio. Syödään aina yläkerrassa asuvan koulun omistajan Ronaldin ja sen perheen kanssa ja ne on muutenkin meidän ns. yhteyshenkilöt täällä. Täs alakerrassa asuu erillisessä asuintilassaan myös Ronaldin veljenpoika ja toises päässä taloa on pari koulun luokkaa eli päivisin meiän seinän läpi kuuluu kun lapset opettelee aakkosia. Toisessa koulun rakennuksessa on ilmeisesti myös yks asunto ja siellä majailee yks meidän koulun...

Ghana on ollu jo tähän mennessä melkonen kokemus. Elämä täällä on noin niinku pohjimmiltaan tosi hyvää ja kivaa, mut samaan aikaan elo on aikamoista vuoristorataa. Tässä maassa ihanaa on kuinka pienestä ihmiset on onnellisia ja yleinen fiilis on aina tosi positiivinen. Kuitenkin samalla tulee päiviä jollon usko meinaa vähä loppua. Meille on ollu vaikeinta kohdata koulumaailmassa valtasuhteiden vahvuus. Myös turhauttavaa on ettei olla vieläkää oikein päästy niihin oikeisiin töihin joita varten tultiin. Toki siihenkin on syy. Pyydettiin saada rauhassa tarkkailla ja meidän toive otettii tosi hyvin vastaan. Just kun oltais päästy ehkä tekeen ja ettii omaa paikkaa nii mun kämppis Inka sairastu ja niinpä vietettiin muutama päivä sairaalassa, joka kyl oli tosi kiva ja palvelu oli hyvää. Onnenhetkiä koettiin kun yks sunnuntai päästiin Accra Mall:iin seikkailemaan ja tuloksena kokattiin perunamuussi ja lihakastike. Maistu niin hyvältä tän riisi ja jamssiöverin keskellä. Mites se meidän ko...

Hei! Heti alkuun pahoittelut että käytän ä:n sijasta a:ta. Kirjotan tata postausta internet"kahvilassa" missa on tietty brittinappaimisto ja kirjaimen yksittainen kopioiminen ois tosi hankalaa. Toivotaan et saadaan jotenkin omat koneet kayttoon viela mut siihen asti menkoo nain. Ollaan nyt oltu muutama paiva meidan projektissa Ronald schoolissa, missa asutaan tavallaa omassa kampassa koulun yhteydessa mut kuitenkin Ronald perheineen asuu ihan ylakerrassa ja esim. ruokaillaa niiden perheen kanssa ja vietetaan aikaa muutenkin. Koulu alko vasta tanaan tiistaina joten ensimmaiset paivat on saatu ihan vaan olla ja hakee omaa paikkaa. Jo nyt pienoinen kulttuurishokki on vahan paalla silla kaiki taalla on niin erilaista.Meian perheella kesti hetki tajuta ettei olla totuttu syomaan niin isoja annoksia ruokaa ja edelleen nyt kun saadaan ite lapioida se lautaselle ne haluais tuputtaa lisaa. Jos en jo sanonu nii ghanalaiset rakastaa ruokaa ja aina kun ne puhuu ruuasta niin "you...